Viikonloppuna oli yläkuu eli hyvä aika laittaa kylvöksiä itämään. Tänä vuonna emme ole tarttuneet toimeen aiemmin, mutta tomaatit ehtivät kyllä kun apuna on kasvihuone. Kaivoin esiin edellisvuosien pussinpohjat ja uudet siemenostokset. Kirsikkatomaattia, tavallisempaa sekä värimuunnoksia. Eiköhän näillä päästä alkuun!


Samaan aikaan kuin tomaatit laitoin myös basilikaa, purjosipulia, paprikoita, muutaman suippokaalin kokeilumielessä sekä koristekukkasia.


Chilien kanssa olisi pitänyt olla ajoissa, joten ajattelimme tänä vuonna ostaa muutaman taimen kun sen aika on käsillä. Mutta mitäs ihmettä! Fataliin tomaatinsiementen kaverina tuli myös pussillinen habaneroja joten pakkohan niitä oli muutama laittaa alulle.


Jokainen kevätkylvöjä tekevä tietää tilan olevan kortilla keväisin. Meillä on taimihuone kellarikerroksessa, mutta itämisen ajan laatikot ovat sisällä. Olen vuosia aikonut hankkia pluggboxeja, sellaisia pieneen tilaan meneviä kylvölavoja missä kasvit kasvattavat syvät juuret. En kuitenkaan ole saanut hankittua sellaisia sillä meillä on ihan mukava varasto jo olemassa olevia minikasvihuoneita ja ruukkuja. "Man tager vad man haver", kuten vanhojen talojenkin kanssa. Tuntuisi hassulta hankkia lisää muoviastioita kotiin kun niitä on jo vanhastaan.

Aika herättää pelargonit, sillä tänään on virallisesti Kevään Ensimmäinen Päivä (tai henkilökohtaisemmin syntymäpäiväni!). Aivan sama onko yöllä satanut uusi lumikerros tai huiskiiko taivaan täydeltä räntää.


Suurin osa pelargoneistamme talvehti sisällä ikkunalaudoilla. Pari isointa on ollut kellarin taimihuoneessa (ilman lisävaloa kylläkin). Yksi sitkeimmin kukkinut jäi jouluun saakka pihasaunan ikkunalle ja se siirrettiin taimihuoneeseen vasta kovimmilla pakkasilla. Kaikki kasvit näyttävät olevan elossa, joten emokasvit saavat jäädä ruukkuihinsa leikattuina ja tänä vuonna testaan pistokkaiden juurruttamista turvebriketteihin. Briketit ovat litteitä kiekkoja ja turpoavat oikeaan kokoonsa liottamalla vedessä. Turvebriketeissä on myös ravinteita valmiina ja niiden pitäisi olla helppo tapa juurruttaa pistokkaita (ja ne sopivat myös suoraan siemenkylvöön).


Kyllä näkee kehen pikku apulaiseni on tullut; niin on suorat rivit!


Turvebriketit muutaman minuutin liotuksen jälkeen. Yläpuolella on verkkosuojassa reikä mihin pistokkaan tai siemenen voi laittaa.



Pistokkaita otettaessa kannattaa panostaa teräviin työvälineisiin. Saksilla leikatessa voi tehdä tuhoa sillä sakset litistävät varren imupinnan littanaksi. Samoin kannattaa heti nimetä pistokkaat varsinkin jos pelargoneissa on paljon eri lajikkeita.


Turvebriketit ovat noin viisi senttimetriä korkeita, joten pistokkaisiin ei kannata jättää turhan pitkää vartta. Lehtiä kannattaa olla kolmesta viiteen; isompi määrä lehtiä haihduttaa liikaa nestettä.


Pistokkaita voi ottaa myös muualta kuin latvasta. Silloin yläpinta leikataan juuri lehtihangan yläpuolelta...


...ja alapinta lehtihangan alapuolelta.


Sen jälkeen ylimääräiset lehdet poistetaan niin että pistokkaan yläosaan jää tarvittava määrä lehtiä.


Terhakan näköisiä alkuja! Olen kuitenkin realisti; osa pistokkaista ei menesty, joten otan uusia alkuja mieluiten vähän liikaa kuin liian vähän. Ylimääräisiä on mukava antaa ystäville ja vaihdella muiden harrastajien kanssa.


Vähän on ahtaan näköistä, mutta ainakin alussa on hyvä minimoida haihtuminen. Pistokkaat pääsevät nyt valoisalle ikkunalle ja kevään edistyessä ruukkuihin.